Tiedän, että on vaikea aihe kirjoittaa poliittisista asioista niin etteikö siitä joku närkästyisi. Olen huomannut, että monet ihmiset suhtautuvat politiikkaan niin tunteenomaisesti, että analyyttinen asioiden pohtiminen ei tahdo onnistua. Yritän nyt kuitenkin, ilman mitään paatosta pohtia tällaisia asioita, maailmanpolitiikan vinkkelistä.
Mieltäni askarruttaa tämä maailman tilanne, jossa molemmat linjat - kutsuttakoon niitä vaikka K-linjoiksi, joka ei muuten nyt liity kepuun - siis sekä kommunismi että kapitalismi niissä muodoissaan, jolla niitä on yritetty toteuttaa, ovat epäonnistuneet.
Kaikki suomalaiset poliittiset puolueet vasemmalta oikealle ovat nyt valmiita myöntämään, että nykyisen talousromahduksen syy on ahneus, huijaaminen ja rikollinen toiminta, jonka laskun maksu kaatuu tavallisen veronmaksajan niskaan. Tässä tilanteessa muun muassa pääministeri Matti Vanhanen on jo puhunut, että pitäisi löytää joku kolmas tapa hoitaa asioita. Mikä se tapa sitten on?
Se tapa ei voi olla ainakaan sellainen, että nousukauden aikana toteutetaan kapitalismia ja laskukauden aikana sosialismia, jossa pelkät tappiot sosialisoidaan kansalaisten niskaan, se ei varmaankaan ole oikeanlaista veljeyttä, vapautta ja tasa-arvoa kenenkään mielestä.
Tällä hetkellä ollaan aika lailla yhtä mieltä siitä, että Suomen valtio ja suomalaiset eivät ole itse syypäitä tähän myllerrykseen, joka on maailmassa käynnissä. Edellisen laman kokemukset suomalaisille olivat niin traumaattiset, että opimme varovaisiksi talousasioiden kanssa. Kieltämättä viime vuosina tilanne kiihtyi Suomessakin jonkin verran, mutta meno on ollut siistimpää kuin monissa muissa maissa. Mutta oli ongelma missä tahansa, se vaikuttaa meihin.
Mitä mahdollisuuksia meillä maailmanlaajuisesti olisi löytää niin sanottu uusi, kolmas tapa toimia, kun nämä molemmat K-linjat ovat osoittautuneet huonoiksi? Ahneus ja huijaaminen tappoivat tavallaan molemmat, ihminen on siis niin tyhmä, ettei onnistunut kummassakaan kokeilussa. Voimmeko me ihmiset edes nyt olla niin viisaita, että löytäisimme yhteistuumin sen kolmannen tien, jolla kulkisimme ilman tällaista talouden vuoristorataa, jota nyt ajelemme ja joka ei pitkällä tähtäyksellä tuo valtaosalle ihmisistä mitään hyvää. Jonkinlainen valvottu sekatalousjärjestelmä voisi ehkä olla mahdollista toteuttaa, sellainen, jossa sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja perusturva on kunnolla hoidettu ja terveelle yritystoiminnalle on luotu kunnon edellytykset.
Poliitikot puhuvatkin nykyisin hienoja sanoja, kuinka talouden valvontaa pitää lisätä, pitäisi edetä säännellympään markkinatalouteen. Suurin ongelma taitaa olla, kuinka sellaista valvontakoneistoa voitaisiin järjestää, joka pystyisi estämään huijaamisen, kun talouden kiemurat sijoitusmarkkinoilla ovat niin monimutkaisia. Juuri tämän takiahan tässä jamassa nyt ollaan.
Uudenlainen järjestelmä edellyttäisi ihmisen muuttumista henkisesti ja se on pitkä tie. Ahneuden ei pitäisi olla hyve, eikä myöskään menestyksen pitäisi olla rikos, jos menestykseen on päästy rehellisesti. Nykypäivänä liian monet ihmiset tähtäävät menestykseen keinoja kaihtamatta, vahingoittaen toiminnallaan muiden ihmisten elämää. Ihmisten ja yritysten tekemällä työllä pitäisi olla ympäristöönsä positiivinen vaikutus, nyt ei aina näin ole.
Vapaa kaupankäynti, tavaran ja työvoiman liikkuvuus ovat pääasiassa hyviä asioita, suurin ongelma liittyy nopeiden pääomien liikkeisiin. Kukaan ihminen, eikä mikään nykyisenlainen järjestelmä voi pysyä selvillä näistä liikkeistä. Ja ne ovat vieneet meidät nyt tähän kurimukseen. Finanssialan paperinpyörittäjät pyöräyttivät sellaiset sijoitussoossit, joita toisilleen kaupittelivat, että tuli lopulta vetelät housuihin. Ja onhan vanha sanonta, että paska valuu alaspäin, niin käy nytkin, köyhimmät kärsivät eniten. Miljardööri voi kyllä menettää enemmän rahaa hetkellisesti paperilla, tai tietokoneen näyttöruudulla, mutta köyhimmille tämä alamäki voi tarkoittaa elämisen muuttumista mahdottomaksi, eli menee niin sanotusti tuhkatkin pesästä.
Tämän talouden vuoristoradan muuttaminen vakaammaksi on välttämätöntä. Siihen voidaan pyrkiä poliittisilla päätöksillä maailmanlaajuisesti, K-linjat ovat pettäneet, pitää keksiä uusi linja, joka kykenee estämään huijaamisen ja esimerkiksi maailmanlaajuisten taloudellisten pyramidipelien rakentelemisen. Maailman suurin tällainen huijaus paljastui vasta-aikoihin, siinä pantiin sileäksi 50 miljardia dollaria. Entäs ne pienemmät vastaavat pelit, tuskin ne ovat vielä edes kaikki paljastuneet. Ja muut huijaukset ja kavallukset päälle.
On aika kummallista, että yksityiset ihmiset yksinään kykenevät järkevään ajatteluun myös politiikassa, mutta auta armias, kun nämä ihmiset kokoontuvat keskenään keskustelemaan niin johan tökkää ja pahasti. Joukossa tyhmyys tiivistyy, se taitaa päteä meihin kaikkiin, eikä eduskunta tai EU-parlamentti ilmeisesti tästä suurta poikkeusta tee. Jokaisen poliitikon ympärillä pyörii myös kaikenlaista lobbaria omien etujensa kanssa ja heikot poliitikot tanssivat näiden pillin mukaan. Luultavasti poliitikkoja myös lahjotaan, äkkiä pätevän tilalle sitten valitaankin sopiva, kehitys ei enää olekaan edistystä, aletaan puhua realiteeteista, kun tehdään järjettömiä päätöksiä painostuksen alla.
Muutos parempaan vaatii poliitikoilta lujaa selkärankaa, ei seteliselkärankaa, Veikko Vennamon letkautusta lainatakseni.
Heikki Aho